Viikonloppuna kävin ”näyttelykiertueella” seiskaryhmän
koirieni kanssa eli Nalan & Myyn. Mukaan saatiin myös Meeri ja punainen
irlanninsetteri  Mili. Meeri ja Mili tulivat
meille jo perjantai-iltana valmiiksi, että päästäisiin lauantaina lähtemään
yhdessä suorinta tietä kohti Evijärveä. Perjantai-ilta kului nopeasti, koska
juttua riitti… nimittäin koirista Lauantaina heräiltiin aikaisin ja
suuntasimme kuonomme kohti Evijärveä. Matka 
Kuopiosta Evijärvelle hurahti nopsaa, koska juttua TAAS koirista riitti…

Evijärvellä tuomarina oli Raimo Louhio. Myy sai JUN EH1 ja
Nala VAL ERI1 PN 1 ROP. Ihan olen tyytyväinen molempien tuloksiin Kehässä
Myy innostui alkuun vähän haukkumaan tuomaria jostain kumman syystä. Haukunta
ei kuitenkaan ollut mitään pelkohaukkua eikä Myy käyttäytynyt mitenkään
arastellen tai peläten. Vähän minua hävetti… mokomakin kakara minkä teki, mutta
kun minä sitä vähän siinä komennin ja juostiin kehä ympäri niin kyllä se sitten
sen lopetti ja loppui sujuikin oikein mallikkaasti, Myyksi ;-D. Nala oli
kehässä taas oma itsensä, mitä muutakaan rouvalta voisi odottaa… Niin se rouva
taas tuttuun tapaansa oikein fiinisti kehään asteli ja esitti itsensä oikein
hienosti.

Myyn arvostelu:

”13 kk narttu joka on erittäin hyvää tyyppiä. Pieni mutta
sopusuhtainen. Hieman kevyt kuono-osa, muuten hyvä nartun pää. Hyvä kaula ja
selkä. Luonnon töpö. Lupaava rintakehä. Edessä saisi olla selvemmät kulmaukset,
takana OK. Raajaluusto varsin kevyt, liikkuu hyvin. Hyvä karvan laatu, mutta
hapsutus puuttuu lähes täysin. Kaipaa kehätottumusta.”

Nalan arvostelu:

”6-vuotias narttu joka on erinomaista tyyppiä. Kevyehkö
kuono-osa muuten erinomainen nartun pää. Hyvä kaula ja selkä. Luonnon töpö.
Tiivis hyvä runko. Edessä voisi olla selvemmät kulmaukset, takana ok. Liikkuu
hyvin. Hyvä turkki.”

Luonnollisestikaan isossa kehässä ei taaskaan pärjätty =D.
Joten kehien jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kouvolaa. Illalla pitkän päivän
päätteeksi saavuimme perille hotellille… Unta ei paljon tarvinnut meillä Meerin
ja koirien kanssa houkutella. Aamulla ajateltiin nukkua pitkään, koska kehä
punaisilla alkoi vasta puoli yhden aikana ja bretonit olivat vasta niiden
jälkeen, mutta mehän oltiin jo ennen puolta kahdeksaa ylhäällä. Koirien
lenkityksen ja aamupalan jälkeen mentiin sitten vielä päiväunille. (:

Sunnuntaina meillä oli tuomarina sitten Paavo Mattila.
Tyttöjen tulokset olivat samat mitä lauantaina; Myy JUN EH1 ja Nala VAL ERI1
PN1 ROP. =) Sunnuntaina Myy käyttäytyi kehässä sitten niin kuin kuuluukin,
onneksi =).

Myyn arvostelu:

”Hyvin rakentunut nuori narttu. Hieman kevyt piirteinen pää,
runko ja luusto voisivat olla vahvemmat. Hyvä jäntevä selkä, erittäin hyvät
raajat ja liikkeet, niukka karvapeite, miellyttävä luonne.”

Nalan arvostelu:

”Erittäin kaunis narttu jolla hyvät mittasuhteet, hyvän
mallinen pää, hyvä runko, jäntevä selkä, erittäin hyvä takaosa, niukahko karva,
hyvät liikkeet, miellyttävä käytös.”

Elikkäs kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tyttöjen
viikonlopun tuloksiin. Myyltähän ei vielä voisi erinomaista laatuarvostelua
odottaakkaan, koska onhan se oikeasti vielä aivan kirppu, kehittymätön kakara.
Juoksujakaan kakaralla ei vielä ole ollut ja ikää on jo 13 kk:ta. Mutta kyllä
Myyllä ihan hyvät raamit on, että kun odotellaan vain niin eiköhän siitä ihan
nätti bretoni sitten kolmivuotiaana tule ;-D. Eli nyt vain koiralle aikaa…

Elikkäs lauantaina korkattiin Nalan kanssa sitten TOKO:n
voittajaluokka Pieksämäellä. Tuloksella ei todellakaan juhlita, mutta muuten
kokeesta jäi hyvä fiilis =). Tuomarina oli Markku Mäntynen. Nalan tulos oli VOI
0 (168 pist.) Alla liikkeet arvosanoineen ja vähän avattuna mistä ne koostuu.

Paikalla makaaminen 9,5 à
Jossakin vaiheessa Nalan vieressä maannut koira lähti liikenteeseen ja Nala oli
kääntynyt päätään liikkuvaa koiraa kohti mistä lähti 0,5 pinnaa pois.

Seuraaminen taluttimetta 9 à
Melkein sitä parasta Nalaa <3. Seuraamispaikka ja kontakti priimaa =).
Ainoastaan joissain askelsiirtymissä ja käännöksissä pientä tökeröintiä. Oon
niin tyytyväinen tähän Nalan koeseuraamiseen nimittäin treeneissä se ei ole
läheskään sitä luokkaa mitä kokeissa.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 8 à Muuten hyvä, mutta jouduin
antamaan kaksoiskäskyn heti perään, koska ei ensimmäisellä käskyllä vielä
istunut.

Luoksetulo  0 à WTF??? Siis tämä on
kyllä niiiiiin noloa. Miten niin varma liike voikaan mennä nollille… hoh
hoijaa… No, ensinnäkin lähdössä Nala ei mennyt heti ekalla käskyllä maahan
mistä -2 pinnaa (mitä lie kehän reunoille vilkuillut kun ei ollut tilanteessa
mukana). Seisomaan pysähtyminen hyvä, mutta maahanmenossa Nala lintsasi, siis mitä
se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt eli jäi istumisen ja maahanmenon
väliasentoon…

Ruutu 0 à
Lähti hyvin kohti ruutua, mutta mutta kukas se tämän liikkeen sitten kämmää??
No tietenkin itse ohjaaja. Ajattelin mielessäni, että mihin kohtaan pysäytän Nalan,
mutta se pysähtymiskäsky jotenkin vain lipsahti suusta liian aikaisin (lue=
siis emäntä oli liian täpinöissään ja hökelsi HIEMAN) ja kun Nala laskeutui
maahan, niin huomasin, että eihän se koira vielä kokonaan siellä ruudussa
olekaan… HUPS! Sitten tuli syvä hiljaisuus ja ajattelin, että tämä liike oli
sitten tässä, mutta liikkuri sanoi, että käskytä vaan uudelleen. No, sainhan
minä sen koiran uudella käskyllä sinne keskelle ruutua, mutta kun lähdin
kävelemään kohti ruutua, Nala nousi pystyyn ja minun naamanilme oli sellainen,
että Nala tiesi et nyt tuli tunaroitua… Että sepäs sitten siitä liikkeestä…

Hyppynouto 9,5 à
Hyvä liike. Nala lähti ja tuli vauhdilla. Perusasennot hyvät.  En tiedä mistä tuomari otti sen puoli
pistettä pois.  

Metalliesineen noutaminen 10 à
Vauhdilla kapulalle ja vauhdilla takaisin maman luo. Hyvin onnistunut liike =).

Tunnari 0 à
Voi äitienpäivä :/. Nala meni kapuloille ja löysi sieltä oman kapulan, lähti
palauttamaan sitä minulle, mutta päättikin palata takaisin vielä tarkastamaan
muut kapulat ja loppujen lopuksi vaihtoi oman kapulan viereiseen kapulaan.

Kauko-ohjaus 6 à
Meni maahan vasta toisella maahanmenokäskyllä (-2 p). Liikkui parissa vaihdossa
jonkin verran (-2 p).

Kokonaisvaikutus 7 à
Nollille menneiden liikkeiden takia kokonaisvaikutus laski.

No se ei auttanut sitten muu kuin sunnuntaiaamuna lastata
koirat taas peräkonttiin ja suunnata kohti Kangasniemeä. Tuomarina
Kangasniemellä oli Riikka Pulliainen. Sunnuntaisillakaan tuloksilla ei juhlita,
mutta jos jotain positiivista, niin suunta on kuitenkin ylöspäin eli VOI 3 (193
pist.)

Alla sunnuntain liikkeet analysoituna.

Paikalla makaaminen 10 à
Normaalia Nalaa paikkamakuussa.

Seuraaminen taluttimetta 9 à
Samanlaista hyvää työskentelyä mitä lauantaina.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 9 à Muuten ois tullut täydet
pisteet, mutta pelkäsin että Nala tekee samat temput mitä lauantaina ja
tietenkin pikkuisen piti olan yli kurkistaa, että istuihan se. No nyt istu.

Luoksetulo 6 à
Joo-o… Nala ei taaskaan mennyt ensimmäisellä käskyllä maahan eli lisäkäskystä
-2 pinnaa. Seisomisessa liuku jonkin verran mistä -2 pinnaa. Maahanmeno oli
hyvä ja vauhti oli hyvä.

Ruutu 0 à
Nyt  alkaa jo tämä ruutu kyllä ihan
itkettämään. L
Nala lähti hyvällä vauhdilla kohti ruutua, mutta hieman ennen ruutua kääntyi
oikealle ja lähti pitkin kenttää haahuilemaan… Siellä se Nala kävi
jalkapallomaalissa kahtelemassa, että oisko se tämä se ruutu mitä äiti tarkoittaa
jonka jälkeen Nala poistui kehänauhojen ulkopuolelle. Itse menin jotenkin
lukkoon siinä vaiheessa, kun Nala lähti haahuilemaan enkä tajunnut pysäyttää
koiraa ja ohjata sitä uudelleen ruutuun. Mulle on jostain sellainen käsitys
tullut, että jos koira menee ruudun sivuilta ruutuun, niin liike nollautuu
automaattisesti enkä sen takia jotenkin tajunnut stopata koiraa ja ohjata
uudelleen ruutuun. No mitä tästä opimme? Että ohjaajan ehkä kannattaisi
tutustua sääntöihin ennen kuin menee kokeisiin.

Hyppynouto 0 à
Tämän liikkeen nollautuminen kyllä ihan sylettää. Nalalle normaalisti niin
”pommin varma” liike, mutta ei se vissiin sitten olekaan. Heitin itse
noutokapulan vähän huonosti ja se meni liikaa vasemmalle. Nala hyppäsi esteen
yli, otti kapulan ja palautti hyppäämättä takaisin esteen yli ja sen takia
liike nollille. Kiva.

Metalliesineen noutaminen 10 à
Aivan samanlainen suoritus kuin lauantaina. =)

Tunnistusnouto 10 à
Jihuu!!! Tämä oli päivän pelastus =). Meni hienosti kapuloille, etsi jonkin
aikaa omaa ja sieltähän se oma sitten löytyi ja suorintatietä mamin luo ylpeänä
oman kapulan kanssa.

Kauko-ohjaus 0 à
Liikkeen nollautuminen johtuu maahanmeno-ongelmasta. Siis Nala ei taaskaan
mennyt ekasta käskystä maahan, jonka johdosta ohjaajalla paloi käämi ja sanoin
melko painokkaasti Nalalle toistamiseen M-A-A-H-A-N!!!!!! Ja menihän se maahan.
Ja pysyi siellä sitten myös, paitsi että ekasta käskystä nousi istumaan. Mutta
sen jälkeen ei tehnyt muuta kuin katseli äitiä sieltä kymmenen metrin päästä
nokkavartta pitkin ja oli sitä mieltä, että sielläpähän huidot yksin käsilläsi
ja käskytät ketä käskytät, MUTTA ranskalaisrouvalle ei tuohon äskeiseen sävyyn
käskyjä anneta…

Kokonaisvaikutus 6 à
Laski sen takia, koska meni kehänauhojen ulkopuolelle ruutu-toikkaroinnissa.

Mutta siis kaiken kaikkiaan molemmista kokeista jäi loppujen
lopuksi positiivinen fiilis ja häntä on edelleen pystyssä kun vain sai alkutunnelmien
ketutuksen pois. Ja seuraaviin kokeisiin ollaan edelleen menossa! Olen edelleen
sitä mieltä, että se ykkönen vielä meitä jossain kokeissa odottaa, sen verran
hienosti Nala osaa liikkeet tehdä kun vain kaikki osatekijät menisivät nappiin.
Ja mikä voittajafiilis minulla on siitä, että sain pidettyä oman jännitykseni
aisoissa. Olen aikaisemmin ollut ihan törkeen kova kisajännittäjä minkä takia
meidän kokeet ovat monesti persiilleen mennyt, mutta nyt oli kyllä ihmeen rento
fiilis kehässä. =)

Nyt pitää alkaa treenaamaan enemmän ruutua ja EKASTA
käskystä maahanmenoa… Ja tietenkin kaikkia muitakin pieniä säätöjä =).
Palaillaan astialle parin viikon päästä…

Tänään käytiin Nalan kanssa sitten treenimässä ekaa kertaa
KPSH:n teho-voi ryhmässä. Näistä treeneistä ei tosiasiassa kannattaisi edes
millään tavalla mainitakkaan, mutta kirjoittelempa nyt omia analysointeja
vaikka ihan itseni kiusaksi, että voin joskus tulevaisuudessa (ykkösten
jälkeen) nauraakkin miten aikoinaan ollaan pohjamudissa möyritty :D…

Ensimmäiseksi otettiin ryhmäliikkeet eli  4 minuutin paikkamakuu ja 2 min istuminen.
Nämä liikkeet olivat treenien ainoat mistä voin olla onnellinen. Paikkamakuussa
nopea maahanmeno, rintamasuunta suora jne. Istuminen ryhdikäs ja muutenkin
moitteeton.

Sitten Nalan kanssa otettiin seuraaminen liikkuroituna.
Ainut positiivinen asia tässä liikkeessä oli kontakti (mikä Nalalla on monesti
huono). Muuten Nala oli liian ylivireässä tilassa ja seurasi melkein koko
matkan edistäen ja osittain melkein koko oman mittansa. Välillä seuraaminen oli
tiivistä, mutta eniten väljää kuten täyskäännöksissä ja sitten Nala lähti
ihmeellisesti ”seilaamaan” sivulle. Askelsiirtymät olivat jotakuinkin tiiviitä
ja osa ihan hyviäkin, mutta esimerkiksi peruutukset ja vasemmalle siirtymiset
olivat sellaisia ihme räpellyksiä ja pomputuksia.

Ruudun Nala merkkasi mielestäni OK. Sitten kuitenkin ruutuun
lähetyksessä Nala teki pienen vekin vasemmalle, mutta korjasi kuitenkin
tilanteen ja juoksi ruutuun (hitaammin mitä normaalisti). Sanoin aavistuksen myöhässä
”seis”-käskyn jolloin Nala oli jo melkein ruudun takareunassa. Nala ei
kuitenkaan sit noteerannut mitenkään mun käskyä vaan hiimasi vielä matkan
eteenpäin. Sitten käskytin koiran vaan maahan ja Nala pyörähti jotenkin oudosti
sivuittain makaamaan ruutuun… Loppua osaa ruudusta en sitten edes kehdannut
ottaa vaan juoksin suoraan palkkaamaan Nalan ruutuun. Käskyt olivat itsellä
liian myöhässä ja Nala oli sitten kuitenkin vähän hakusessa ruudun suhteen
vaikka näytti siltä, että merkkasi sen eka. Ja tosiasiassa Nalaa hämäsi joku
juttu hallilla tai sitten se ei vain merkannut ruutua, koska ruutuun meneminen
oli hidasta (!), kun taas normaalisti Nala menee vauhdilla. Liekkö osasyynä
huonoon ruutuun myös se, että uusi halli Nalalle ja agilityesteitä yms.
treenikamaa oli sivuilla ”häiriönä”. No sitten otettiin vielä hetsattu ruutu
eli jätin Nalan alkupaikalle, kävin itse näyttämässä ruudun pysähtymispaikan,
jonka jälkeen jäin itse puoliväliin koiraa ja ruutua. Sitten koiralle ruutuun
käsky ja kun koira oli keskellä ruutua ”seis”-käsky, jonka jälkeen heitin
makupalan palkaksi.

Ja viimeiseksi sitten tunnari liikkuroituna L. Alku meni ihan hyvin
eli Nala merkkasi liikkurin. Kapuloille meni (liiankin) iloisesti, etsi jonkun
aikaa ”omaa”, mutta palasi kuitenkin väärä kapula suussa. No, vastaanotin
kapulan ja uusi lähetys jolloin tuli sitten oikea ”oma”. En kyllä tajua miksi
se toi taas väärän kapulan… Olikohan viretila liian korkea..? Kuitenkin Nala ”työskenteli”
kapuloilla eikä tuonut heti ekaa suuhun sopivaa kapulaa, mutta sitten kuitenkin
väärä kapula suussa palasi ohjaajan luo… Ihme juttu kyllä L.

Nyt sitten tuntuu siltä, että voisin perua kaikki meidän
tulevat kokeet ja katsella niitä kokeita vaikka ensi vuonna uudelleen… Mutta…
minkäs teet kun on luonteeltaan sellainen, että tämmöisissä tilanteissa tulee
sitten vähän liiankin paljon viriteltyä  ”uusia
matoja onkiin” eli se tietää sitä, että ensi viikko on oikea TEHOTREENIVIIKKO.
Öitä!    

Siinäpäs se otsikkokin jo kertoo, että mitä sitä ollaan
viime ajat harrasteltu koirien kanssa. Nalan kanssa lähes päivittäinen
tokotreenailu on alkanut tuottamaan tulosta ja tälle kuulle meille on jo
varattu koepaikka kolmeen kokeeseen. J  Jännää! Nala on kyllä edistynyt huimasti
parin kuukauden sisään ja yllättää monet kerrat ohjaajansa positiivisesti. J Mutta tietenkin joskus
sattuu pieniä kömmähdyksiä, mutta niistä me ei välitetä vaan jatketaan
treenailua entiseen malliin ”hännät hulmuten” ;-D.

Tunnistusnoutokin ollaan saatu taas entiselle raiteelleen.
Nala tekee oikein tarkkaa ja hyvää työtä tunnareissa jos isäntä ei ole
avustamassa. Huomattiin tuossa, että Jarin läsnäolo sekoittaa Nalan pakan
täysin ja treenit menee silloin aivan pipariksi. Nala on edelleen sitä mieltä,
että hänen oikea isäntä on Jari… Ja tästä johtuen kun minä yritän treeneissä
Nalaa käskyttää, niin Nala seuraa Jarin eleitä ja odottaa, että eikö se isäntä
tähän mitään sano, eikä siis yksinkertaisesti vaan toimi minun kanssa. Ja
erityisesti tunnareissa Jarin läsnäolo saa Nalan aivan liian ylikierroksille
mistä johtuen nenän käyttö unohtuu.

Eilen aloitettiin Nalan kanssa myös treenailu  Ponderan tokovalmennuksessa. Ainakin
ensimmäinen kerta oli oikein antoisa ja mielenkiintoinen ja luulen, että myös
seuraavat kerrat ovat samanlaisia. Ensimmäisellä kerralla käytiin yhdessä
kouluttajan kanssa läpi joku yksi liike mikä ollaan koettu tällä hetkellä
vaikeammaksi kuin muut liikkeet.  Me
otettiin Nalan kanssa sitten kokeenomaisesti tunnari ja hyvinhän se sujui J. Mutta kai se vaan
mulla edelleen sitten alitajunnassa jotenkin pyörii, että se tunnari ois
edelleen jotenkin huonolla mallilla jos se joskus on ollut…

Ponderan tokovalmennuksen lisäksi saatiin Nalan kanssa treenipaikka
myös KPSH:n teho-voittaja ryhmästä. J
Nyt ainakin luulen, että saadaan paljon paljon uusia treenivinkkejä ja
kokeenomaisia treenisuorituksia näiden kahden koulutuspaikan ansiosta ja niitä
kokeenomaisia suorituksiahan minä olen juuri kaivannut yksin treenaamisen
ohelle. Tai oikeastaan sitä olen toivonut, että päästäisiin tekemään niitä
kokeenomaisia liikkeitä myös halliin. Lisäksi Hannan, Daran ja Lyydian kanssa
ulkotreenit jatkuu varmasti niin pitkään ennen kuin lumitilanne estää
treenailun… Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että tuleekohan sitä lunta tänä vuonna
ollenkaan..?

Sylyvi ja Myy pääsevät myös osalliseksi tokotreeneihin,
mutta kuitenkin pienemmällä panostuksella mitä Nala. Jokaisen treeni kerran
yhteydessä tulee myös treenattua tottelevaisuuden alkeita Myyn & Sylyvin
kanssa. Sylyvin suurin ongelma on kontakti ja etenkin seuraamisessa se
korostuu. Sylyvin mielestä kun ulkona pitää koko ajan vilkuilla kentän reunoille
ja tarkkailla mitä muut tekee… Sylyvin luoksetulo on melkein valmis koeliike,
ainoastaan sivulle tuleminen vaatii edelleen pienen pienen käsiavustuksen. Myyn
luoksetulo on muuten samanlainen mitä Sylyvin, mutta se VAUHTI! Eli Myy tulee
sellaisella vauhdilla mamin luokse, että siinä ei pitkään nokka tuhise ;-).
Molempien koirien paikallaolon varmuus on hyvä, mutta Sylyvi laskeutuu huonosti
(lue=hitaasti) perusasennosta maahan ja Myy saattaa välillä nousta istumaan
etenkin sillä hetkellä kun jätän koiran ja olen kävelemässä omalle paikalleni.
Sylyvin kanssa ollaan treenailtu lisäksi jääviä liikkeitä ja Myyn kanssa
noutoa.

Mutta nyt pitää kyllä alkaa taas kasaamaan treenitarvikkeita
yhteen ja suunnata kuonomme kohti treenikenttää…

Täytyy
myöntää, että ihan hävettää vasta nyt päivitellä tätä mun kovin aktiivisesti
toimivaa blogia… Vaikka blogi on ollut päivittämättä ties kuinka pitkään, niin
on minulla kuitenkin tekemistä ja touhuamista ollut viimeiset puoli vuotta niin
hektisesti sekä koiratouhujen että muiden asioiden suhteen. Juttua nyt varmasti
riittäisi vaikka kuinka monta sivua, mutta taidan raapaista nyt vain
pintapuolisesti että mitä ollaan hommailtu.

Toukokuun
alkupuolella Nalan pennut matkasivat siis uusiin koteihinsa ja meille jäi Myy
niin sanotusti ”koettelemaan isännän hermoja” ;-D. Ennen luovutusta meille tuli
mahdollisuus teettää pennuille pentutesti Väisäsen Johannalla. Hyvin
mielenkiintoinen testi kaikin puolin ja nyt on jännittävää seurailla pentujen
kehitystä ja kasvua isoiksi koiriksi, että millaisia ne sitten isoina ovat.
Johannan mielestä kaiken kaikkiaan pentue oli hyvin tasapainoinen. Myyn sanallinen
yhteenveto pentutestistä oli seuraavanlainen: ”Luottavainen uudessa
ympäristössä, jota tutkii aktiivisesti. Pennulla on proaktiivinen
toimintastrategia, joka helpottaa stressaavien tilanteiden käsittelyä. Pennulla
on riittävästi sosiaalisuutta ja laumaviettiä. Erinomainen taistelutahto,
saalisviettiä pitää vielä vahvistaa. Pennulla saattaa olla lievää
dominanssitaipumusta, joka kannattaa ottaa alusta asti huomioon kasvatuksessa.
Toimintakyky hahmottuu riittävänä. Pentu on harkitsevan oloinen ja voittaa
pelkonsa äänilähteen ja sateenvarjon suhteen. Pentu antaa kuvan lupaavasta ja
tasapainoisesta harrastekoirasta.”

 Myyn luonnetta tutkailtaessa, olen tullut
siihen päätökseen, että Myy on luonteeltaan kuin Muumilaakson Pikku Myy, josta
sanotaan näin:

 ” Pikku Myy on hyvin ekspressionaalinen ja
toimiva hahmo. Hän sanoo aina hyvin suoraan mitä ajattelee, eikä välitä siitä
mitä muut hänestä ajattelevat, vaan on rohkea ja itsenäinen, jopa itsepäinen.
Muumipapan mukaan Myy on rohkea ja päättäväinen. Muumipeikon mukaan Myy tekee
kaiken mitä haluaa ja onnistuu vielä tekemään sen siten, että kukaan ei
vastusta sitä. Myy itse on sanonut mm. olevansa niin pieni, ettei hänelle voi
tapahtua mitään pahaa… –Myyltä on turha salata asioita, sillä hän vaistoaa
erehtymättömästi, jos joku yrittää niin tehdä. Hän on myös hyvin utelias.
Vaikka pikku Myy on vilkas ja ilkikurinen ja tekee kepposia, hän on silti
hyväntahtoinen, eikä halua myöskään kenellekään muulle pahaa… –Myy tuntuu
saavan suurta mielihyvää puremisesta. Ainakin hän usein uhkailee puraista
jotakuta, jos tämä on hänelle itselleen tai muille ilkeä, mutta joskus ihan
silkasta puremisen riemusta. Jotkut Muumilaakson asukkaat ovat saaneetkin
tuntea Myyn pienet, terävät hampaat käpälissään tai hännässään.”

Eli tuossapa
kerrottuna myös meidän Myyn luonteenpiirteitä lyhyesti. Onkohan koiran nimi
yhteyksissä siis jotenkin koiran luonteeseen ja sen käyttäytymiseen yms? Jos
on, niin meidän seuraavan koiran nimeksi tulee sitten Rauha… Jari risti meidän
pennun Bikku Myyksi, koska Myy oli pentueen pienin ja RAUHALLISIN, mutta
valitettavasti Jari ei tullut ajatelleeksi millainen ”rooli” Myyllä tosiasiassa
on. No joo, vaikka Myy on vähän ilkikurinen ja itsepäinen kakara, niin on se
silti niin ihana ja pittuinen lutunen vauva, ainakin minun mielestä ;-D.

Myy on kesän
aikana uiskennellut pieniä matkoja veneen perässä ja tipahtanut noin kymmenen
kertaa laiturilta tai veneestä veteen. Jokaisen tippumisen jälkeen olen
ajatellut, että Myystä tulee vesipelkoinen koira, mutta luuloni ovat koituneet
vääriksi. Niin se vaan on tyttö lähtenyt rannalta veneen perään isojen koirien
jatkoksi uimaan eikä tietoakaan pelosta =). Noutoa ollaan treenailtu linnuilla
ja siivillä ja Myy on kyllä innokas noutamaan. Luovutuksen kanssa on vielä omat
hiomisensa, mutta en näe sitä ongelmaa mitenkään ylitsepääsemättömänä… tai
katotaan nyt kun noin menin kirjoittamaan, että kuka se noudossa pudottaa aina
sitten linnun jalkoihin ;-D. Kesällä Myy pääsi tekemään pari kertaa tuttavuutta
pyypoikueen kanssa noin 4 kk:n ikäisenä. Ensimmäinen kosketus oli sellainen,
että Myy juoksi täyttä päätä pahki poikueeseen. Pyyt lähti lentoon ja Myy jäi
paikoilleen, jonka jälkeen alkoi kiinnostunut hajujen tarkkominen. Paria päivää
myöhemmin oltiin taas samoilla mailla metsässä ja yhtäkkiä Myy alkoi hiipimään,
pysähtyi seisomaan tassu ilmassa, tarkkoi hiipien eteenpäin, seisoi ja jälleen
tarkkoi, jonka jälkeen pyyt pörähti lentoon ja myy jäi paikoilleen, mutta
sitten Myy otti vähän ”tuulta purjeisiin” enkä saanut häntä pysähtymään vaan
alkoi hirveä ralli… Seuraavan kerran mennään sitten linnuille kunhan ollaan
saatu ”asennettua” Myylle korvat ja tottelevaisuus siihen kuntoon, ettei
peräänmenoja enää tulisi. Mutta nyt on ainakin tiedossa, että jonkinlaista
riistaverisyyttä tässä pienessä bretonin alussa on tiedossa =).

B-pentueen
pentuetapaaminen järjestettiin 24. heinäkuuta Vakkerin Timon luona Vehniällä.
Seitsemän pentua kahdeksasta omistajineen pääsi osallistumaan tapaamiselle.
Mielestäni tapaaminen oli hyvin onnistunut. Jokaiselle jäi varmasti Timon
koulutuksesta, neuvoista ja ohjeista paljon mieleen. Suosittelen siis muillekin
T:mi Erävahdin palveluita.

Sylyvi
Juntusen kesään kuului paljon juoksutusta ja ihania, pitkiä uintireissuja
veneen perässä unohtamatta kuitenkaan jälkitreenejä. Kesällä Sylyvin
ylläpidosta ja treenailusta enimmäkseen on huolehtinut Jari, joten sen
tarkempia sepustuksia en tiedä alkaa kirjoittelemaan treenien sujuvuudesta yms.
Sylyvin näyttelyurakin korkattiin sitten kesällä Kuopiossa ihan hyvällä
menestyksellä… Voin kyllä sanoa, että aavistuksen jäi pelkkä ERI 1 harmittaan,
koska tuomari sanoi, että jos olisin saanut koiran paremmin ravaamaan, olisi
Sylyvi saanut SA:n, joten siitäpä olisi tullut sitten ROP kera SERT:in ja
CACIB:in, koska muita ERIn koiria ei tullut. :/ Mut tämä on ihan tätä minun
omaa tyhmyyttäni, koska olen aina vaan ajatellut, että käydään vaan kerran
näyttelyssä, että jos se Sylyvi vaikka sen H:n saisi, enkä ole siis sen enempää
kehdannut harjoitella Sylyvin kanssa ravaamista tai muuta näyttelyesiintymistä.
Siis kyllä Sylyvi ihan nätistikkin välillä ravasi kehässä, mutta melko herkästi
nosti laukalle ja jouduin sitten vähän väliä pysähtymään itse, että päästään
jatkamaan ravilla. Saa nyt nähdä, että vieläkö meitä enää sitten Sylyvin kanssa
kehässä nähdään… Suurriistakosketukset Sylyvillä ovat olleet minimaaliset,
koska neitihän päätti aloittaa kuin karhunmetsästyksen kunniaksi juoksunsa 14.
elokuuta ja oli pannassa asian takia kolme viikkoa. Odotin Sylyvin juoksujen
alkamista jo pidemmän aikaa, koska selvät ”juoksuoireet” (tiheentynyt
virtsaaminen, Nalan astuminen yms…) olivat olleet ilmassa jo pidemmän aikaa…

Nalan kesään
kuului uintireissut Sylyvi-siskon kanssa ja silloin tällöin pientä
tottelevaisuustreenailua, suurimmaksi osaksi siis kesästä nauttimista rankan
pentuajan jälkeen ;-). Tuntuu, että Nalan kanssa olen saanut tänä kesänä
kaikista vähiten mitään aikaan koirien suhteen :].  Ehkä se johtuu siitä, että Nala osaa jo
kaiken, hah hah ;-D. Oikeasti mulla oli kyllä tarkoitus saada jotain radikaalia
aikaan TOKO:n voittajaluokkaa ajatellen, mutta tässä sitä vielä kaivetaan
yhdessä kohtaa… Yritän saada nyt Nalalle ja mulle jostakin tokoryhmästä
paikkaa, että päästäisiin aloittamaan kunnolla kokeenomaisia treenejä, että
voitaisiin joskus päästä kokeisiin. Tunnistusnouto sujui vielä
keväällä/alkukesästä hyvin, mutta nyt viimeiset treenit tunnarin suhteen ovat
olleet mielenkiintoisia… Nala löytää siis joka kerta oman kapulan rivistä,
mutta se menee suoraan omalle kapulalle eikä haistele lainkaan hajuttomia
kapuloita. Mietin, että voiko se Nala haistella jo kapuloille mentäessä, että
missä on oma kapula ja nappaa sen sieltä, koska esimerkiksi vesitöissähän Nala
tekee niin, että kun hän lähtee uimaan vastarannalle, niin hän jo uinnin aikana
haistelee missä on lintu, menee suoraan linnulle ja tuo sen ohjaajalle. Siis
Nala ei ala enää vastarannalla etsimään lintua vaan hän tekee sen linnun
paikannuksen jo uidessa… No en tiedä asiaa varmaksi, mutta annoin pois kaikki
nykyiset tunnarikapulat, koska mietin sitäkin, että jos niihin
”hajustamattomiin” kapuloihin on päässyt meidän hajua liikaa (siis olen välillä
treenannut tunnaria sisällä)…

Metsästyshommiin
Nala pääsi minun kanssa vesilinnustuksen alkaessa ja jotain kotiin viemisiäkin
ollaan saatu. =) Metsäkanalinnustuksen Nala aloitti komeasti Jarin kanssa,
kuvia galleriaan aloitusviikonlopusta tulee varmasti heti miten. Itse en vielä
kanalintuja tälle syksylle ole päässyt Nalan kanssa metsästämään, koska
aloitusviikonloppu meni minun osalta kivasti opinnäytetyötä tehdessä…

Olisikohan ne
tässä nyt tärkeimmät asiat mitä enää niin äkkiä kuluneen kesän jälkeen jaksaa
muistella. Koitan muistaa jatkossa, että mulla on tämä blogi ;-D.

Terveisin;
Rouva Juntunen      

Tänään sitten pennut saivat maistella ensimmäisen kerran jotain muutakin kuin vain äidinmaitoa; kädenlämpöiset pienet jauhelihapallerot meni hyvin kaupaksi J. Ensin jokainen pentu vain maisteli jauhelihaa, sen isompia tajuamatta, että mikäs juttu tämä nyt on… Mutta pienen maistelun jälkeen jokainen sitten tajusikin, että tämähän maistuu hyvälle ja syöntiin tuli sellainen ”draivi” päälle, että osalla piti ihan tärinän kanssa oma loppuannos syödä =). Jari kuvasi pentujen ensimmäisen kiinteän ruuan maisteluhetken ja laittaa varmasti jossain vaiheessa videon kotisivuille.

 Annan vielä kerran tälle illalle pienet maisteluannokset jauhelihaa pennuille. Huomenna sitten jo liotan pienen määrän pentunappuloita (Royal Canin Medium Starter Mother & Babydog) veteen ja laitan vähän tuota tämän päiväistä herkkua mukaan ;-). Pikkuhiljaa ruokaseoksesta alan häivyttämään sitten jauhelihan osuutta pois niin että ensi viikon alusta lähtien pennut syövät pelkästään liotettua pentunappula-”puuroa” tietenkään emonmaitoa unohtamatta… Hyvin ahneitahan nuo pennut ovat Nalan tissille olleet ja Nala on antanut pentujen hyvin imeä vaikka aika teräviltähän nuiden pentujen hampaat jo tuntuivat kun syötin niitä äsken :).

Tiistaina leikattiin pennuilta kynnet ensimmäisen kerran. Kyllä oli tarkkaa työtä, mutta hyvinhän se loppujen lopuksi meni, vaikka ensin pelkäsin, että kuinka selviydyn niin pienten kynsien leikkuusta. Suurin osa pennuistakin otti tilanteen hyvin rauhallisesti vastaan, liekkö syynä ollut se, että pennuilla taisi olla vähän päiväunille menoaika ;). Ensi viikon alkupuolella leikataan sitten toisen kerran pentujen kynnet.

Lähipäivinä laitetaan tuoreita kuvia pennuista kotisivuille =)… Tässäpä ne suurimmat kuulumiset tältä erää taitaakin olla =).       

Pennut kasvavat koko ajan kovaa vauhtia. Nalalta tulee edelleen hyvin maitoa siis. Hyvän maidontulon vuoksi taidamme antaa pennuille kiinteää ruokaa vasta lähempänä neljättä elinviikkoa. Pennut jo harjoittelevat  pentulaatikossa kävelemistä hoiperrellen. =) Äänenkäyttö-harjoitukset ovat myös alkaneet; pikkuisen haukahdellaan ja murraillaan sisarusten kesken. Aika kuluu kuin siivillä pentujen pieniä touhuiluja katsellessa…  Myös Sylyvi-”täti” on päässyt jo pikkuisen lähempää katsomaan ja nuuskuttelemaan pentuja. Sylyvi on kyllä kovasti kiinnostunut pennuista ja haluaisi tehdä jo vähän lähempää tuttavuutta pentujen kanssa, mutta Nala-mamma käskee pienen katselun jälkeen Sylyviä poistumaan takavasemmalle…

Royal Canin pentupakkauksetkin tulivat jo. Sisältö oli ihan hyvänlainen =). Torstaina madotetaan sitten ensimmäisen kerran pennut. Saa nähdä miten suu menee mutrulle, onhan se varmasti vähän eri makuista kuin äidinmaito… Ja torstaista lähtienhän näitä meidän pieniä pentuja saa sitten tulla jo katsomaan =).   

No niin, niinhän ne syntyä tupsahtivat pikkuiset bretonin alut maailmaan laskettuna aikana 17.maaliskuuta. 57 tiineysvuorokaudesta eteenpäin olin mittaillut Nalan lämpöjä, että tiedän missä mennään ja kun tiistai-iltana lämmöt laskivat alle 37-asteen, tiedettiin mitä parin vuorokauden sisään tapahtuisi J.

Synnytys meni kaiken kaikkiaan hyvin. Jari toimi synnytyksessä ”kätilönä” ja minä seurasin vain jännittyneenä vierestä, kuten arvata saattaa :-D. Tai no, raapustelinhan minä pentupäiväkirjaan synnytysaikoja ja –painoja, muita tietoja sekä otin valokuvia näistä ihanista vauvoista… ja ja oltiinhan me Mimmun kanssa sitten viimeiselle pennulle ”kätilönä”.

Avautumisvaihe ei ollut (ainakaan päältä päin ja oireisiin nähden) mitenkään hankala. Lievää raskasta hengittelyä vain ja loppua kohden vähän pientä tepastelua pitkin asuntoa. Ponnistusvaihe alkoi puolen yön aikaan klo 23.45 ja ensimmäinen pentu syntyi maailmaan klo 01.22. Pentuja syntyi maailmaan tasaiseen tahtiin. Viidennen pennun jälkeen Nala otti parin tunnin ”tuumaustauon” ja jatkoi sitten hommaa vielä niin, että klo 08.45 syntyi maailmaan viimeinen pentu <3.

Kaikki pennuthan ovat väriltään mustavalkoisia. Neljä urosta ja neljä narttua. Kaikilla muilla pennuilla on töpöhäntä, mutta yhdellä nartulla ja yhdellä uroksella on pitkät hännät. Kaikille pennuille on valittu jo kodit. (Kuvia pennuista Galleriassa).

Kaikki pennut ja äiti-koira voivat nyt hyvin J. Mimmu on ihan täpinöissään pennuista ja on vähän väliä pentulaatikossa kahtomassa, että kaikilla pennuilla ja Nalalla on kaikki hyvin… Mimmu on kyllä oikein tomera ja mallikas koirahoitaja J. Ja Mimmu on jo monet kerrat päättänytkin, että mikä pentu meille kotiin jää… paitsi että miltein joka kerralla se pentu on ollut eri mikä edellisellä… että tässä taitaa tulla vielä valinnan vaikeus eteen, nimittäin kaikki olisi niin ihania.

Tämmöstä tällä kertaa, kirjoittelen aina välillä pentujen ja Nalan kuulumisia tänne… kunhan joudan vain… nimittäin pentulaatikolta ;-D.

Niin siinä sitten kävi, että Nalan ja Syrachin välillä leiskahti lempi ja Syrachin oli aika palata ”töiden jälkeen” takaisin Kemijärvelle odottelemaan toisen tyttöystävänsä juoksujen alkamista.

Alunperin olin ajatellut, että Syrach astuisi Nalan tiistaina 11.1. Tämä päivä olisi ollut siis Nalan kymmenes juoksupäivä ja edellisen pentueen syntyessä Nalan ensimmäinen astutuspäivä oli kymmenes päivä… Mutta kuinkas ollakkaan, että Nala oli päättänyt ”pihtailla” vielä pari päivää. Pientä leikkimistä näinäkin päivinä Nalan & Syrachin välillä oli, mutta se oli sellaista pientä, eikä siinä ollut sellaista ”kunnon intoa” mukana, mitä sitten ”oikeina” päivinä oli. Nala kävi välillä kiusaamassa sulhastaan tuoksuilla ja ”antoi ymmärtää, että antaa muttei ymmärtänyt antaa” niinkuin sanotaan :D.

Nyt odotellaan sitten vaan, että päästään Nalaa käyttämään ultrassa ja näkemään, että ovatko pikku-Nalat ja pikku-Syrachit vallanneet Nalan masun ja kuinka monta niitä suurin piirtein on vai onko ollenkaan. Pidetään peukkuja pystyssä!! =)      

Vihdoin ja viimein Nala aloitti kauan odotetut juoksunsa tammikuun alussa. Nalan juoksuthan ovat aikaisemmin olleet todella täsmälliset, joten tämä parin viikon poikkeama aiheutti meikäläisessä ihmetystä ja kummastusta… Sitten kun neiti juoksunsa aloitti, en ollut uskoa koko asiaa ;-D!

Eilen käytiin sitten mutka Kemijärvellä. Matkaan saimme komean ja tervepäisen! tanskalaisherra Syrachin. Syrach on asustellut marraskuun alusta lähtien Virkkuloilla kennel van`t Passatissa (http://vantpassant.yolasite.com/)  ja odotellut Nalan ja Millien kiimojen alkamista. Vesa on kertonut jo aikaisemmin tästä Syrachin hyvästä luonteesta, rauhallisuudesta sisätiloissa ja muiden koirien kanssa hyvin toimeentulemisesta. Kun otimme Syrachin mukaamme, olimme todella vakuuttuneita Vesan sanoista. Syrach lähti mukaamme kuin se olisi koko elämänsä jo kulkenut meidän kanssa. Syrach matkusti Kemijärveltä Suomussalmelle auton takaosassa hyvin tyyneesti ja rauhallisesti. Minun piti kesken matkan ihan käydä tarkastamassa mitä koira puuhaa, koska mitään ylimääräisiä ääniä tai liikkumisia ei sieltä kuulunut :-D. Kesken matkan pysähdyimme Kuusamossa Teijan ja Pasin luona näyttämässä tätä tanskalaista komistusta myös heille. Myös Teija ja Pasi olivat Syrachin luonteesta samaa mieltä kuin me muut. Illalla olimme sitten perillä Juntusrannassa Jarin kotona missä vietimme vielä yhden yön ennen kuin matkamme jatkui kohti Kuopiota. Nala ja Syrach nukkui ensimmäisen yön samassa huoneessa meidän kanssa ilman mitään ongelmia. Nala ilmoitti illalla Syrachille, että ei ole vielä ”valmis”, eikä Syrach ole sen enempää Nalaa yrittävät (ainakaan pahemmin) hämmentää ;-). Kiinnostusta Syrachilla Nalan takapäähän kuitenkin löytyy… useampaan kertaan sitä pitää käydä ”salaa” Nalan takaa nuuskasemassa, että joko olisi oikea aika… mutta kun Nala huomaa Syrachin nuuskuttelut, neiti äkkiä istuutuu… :-D

Tiistaina olisi tarkoitus saattaa ensimmäisen kerran Nala ja Syrach yhteen, jos nuoripari ei itse aikaisemmin halua =). Toivotaan, että lempi leiskahtaa näiden kahden välillä ja suomen toinen KVA-yhdistelmä pentue saisi alkunsa!

Kaiken kaikkiaan olemme todella tyytyväisiä Syrachiin niin luonteen kuin ulkomuodon osalta puhumattakaan terveydestä ja metsästysominaisuuksista! Päältä päin ei uskoisi, että Syrach on ”muka” jo 9-vuotias. Todella virkeä ja viriili, hyvätapainen herra. =)

Taidetaan lähteä tästä nyt porukalla ulkoiluttamaan tuota meidän eläinlaumaa =)… Kirjoittelen myöhemmin miten astutus onnistui ym…