Viime päivityksestä blogin suhteen onkin jo “aika” pitkä aika, joten otin nyt itseäni niskasta kiinni ja tulin vähän päivittämään tietoja :). Herran jestas, kun asiaa olisi niin paljon, niin ei tiedä edes mistä aloittaisi… Ehkä viime vuodesta olisi hyvä muistin virkistämiseksi kerrata jotain ennen kuin kertoo mietteitä tulevasta. Eli viime vuosihan oli kaiken kaikkiaan erittäin tulosrikas ja antoisa niin KAER-kokeiden, agilityn, TOKOn kuin näyttelyiden osalta. KAERista Nalalle napsahti VOI1 metsäkokeesta (samalla tullen Kainuun Piirinmestariksi) ja VOI3 peltokokeesta (+P). Agilityssä Nala sai toisen sertinsä eli noustiin MAXI kolmosiin. TOKOssa saatiin TK2-koulutustunnus eli sieltäkin saralta saatiin kisaoikeus voittajaluokkaan. Näyttelyiden saralta titteleitä napsahteli ihan mukaavaan tahtiin; viisi uutta titteliä yhdelle vuodelle ei ole paha sana ;). Näyttelyvuoden viime vuoden lopulla kruunasi Pohjoismaiden Voittaja- 2009, Nalan ollessa ROP =).

Toivon mukaan kuluva vuosi tulee olemaan yhtä antoisa kuin mennyt. Nalalta puuttuu vielä se tärkein titteli. KVA-arvoon on vielä pitkä matka, joten saa nähdä milloin se toteutuu… Nalan ongelmaksihan viime syksynä koitui työskentely pellolla. Viime syksyhän oli Nalalle oikeastaan ensimmäinen syksy, kun tyttö edes pellolle pääsi (ja ikäähän Nalalla oli neljä vuotta :D). Jos joku olisi nähnyt Nalan samana päivänä työskentelevän metsässä ja sitten pellolla, ei hän varmaan olisi uskonut koiraa samaksi. Haku pellolla ei oikein avautunut niin kuin pitäisi ja välillä fasaaneidenkin kanssa laitettiin pelleilyksi. Eli nyt tänä vuonna yritetään laittaa peltohommat ennen syksyn koekautta samalle raiteelle kuin metsäpuolella, niin kaikki olisi paremmin kuin hyvin =). Tästä asiasta (lue=ongelmasta) ainakin viisastuneena tiedetään seuraavan bretonin kanssa käydä treenaamassa siellä pellolla ennen sitä neljän vuoden ikää :D. Eli voisi ottaa ihan tavaksi, että kun pohjoisessa käydään syksyllä metsästämässä viikko, niin sitten hurautettaan viikoksi etelään pelloille, fifty-fifty ;).

Agilityn ja TOKOn osalta en ole ottanut mitään suurempia paineita. “Nollat tulee jos on tullakseen”- periaatteella mennään eteenpäin. TOKOa reenaillaan pikku hiljaa ja kun tunnistusnouto on satavarma, mennään kokeisiin. Muutenhan voittajaluokan liikkeet ovat ihan hyvin hanskassa, pientä hiontaa vaan vielä. Tänä vuonna näyttelyissä tullaan käymään varmaan parin reissun verran. Mitään kauheaa hinkua niihin ei ole =).

Nalan astutustakin siirrettiin nyt vuodella eteenpäin. Meillähän oli siis tarkoitus Nala astuttaa nyt tammikuun juoksuun, mutta kaikenlaisten syiden vuoksi siirrettiin sitä keväälle 2011. Koko viime syksy etsittiin Nalalle ahkerasti urosta Pohjoismaita myöten. Suomestahan on ihan turha etsiäkkään tällä hetkellä sulhasta Nalalle. Siis tuntuu, että on aivan mahdoton yhtälö löytää urosta, joka on terve ja A-lonkkainen, koetuloksellinen, hännällinen, ulkonäöltäänkin bretonia muistuttava ja joka ei olisi aivan lähisukulainen Nalalle. Näiden ongelmien vuoksi liputankin niin maan prkl:sti sitä, että ihmiset, jotka laittavat koiran, niin tekisivät sen koiran kanssa sellaisia juttuja, että kyseisiä ongelmia saataisiin pienettyä. Ihmisiä on niin erilaisia. On ihmisiä, joilla on bretoni ja on ihmisiä, jotka harrastavat bretoneita…Että jos siirtyisin taas asiaan tälläisen pienen purkauksen jälkeen :D. Eli kuitenkin on nyt tarkoitus keväälle 2011 saada tänne meille sellainen ihana bretonipentue. Ja siitä pentueesta on sitten tarkoitus jättää itselle kasvamaan sellainen ihana pieni retonin alku. Tästä asiasta ei siis pitäisi puhua, koska tämä nostattaa niin kauhean pentukuumeen. Pakko laittaa ihan pari kuvaa muidenkin kiusaksi, hih:

Nyt kun tämän pentuesuunnittelun kanssa kävi näin, niin hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen… Jari nimittäin varasi meille karjalankarhukoiran pennun yhdistelmästä Aamur (FIN28864/04) ja Korpisoturin Taiga (FIN17813/04). Eli näytöstää siltä, että Elina pahin pentukuume saadaan taannutettua vähäksi aikaa ;). Pennun vanhemmat ovat hienosti koepalkittuja molemmat, joten mielessä pyörii ajatus lupaavasta pennusta. Jari oli minulle jo jonkin aikaa puhunut, että pitäisi saada tällainen haukkuja taloon ja kun hyvä yhdistelmä tuli eteen, niin se oli siinä. Minuahan ei paljoa tarvitse pehmitellä, että laitettasko uusi koira, siis Jarin ajatukset saivat heti vastakaikua =). Aamur on siis astutettu vasta 25.1 ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin uusi pentu saapuisi meille toukokuussa, eli sitä odotellessa! =)

Pitkästä aikaa pääsimme Nalan kanssa agilitykisoihin. Poltehan on ollutkin jo kova Kajaanin kisojen jälkeen päästä taas radalle! Tarkoituksena oli nostaa Nala vihdoin ja viimein kolmosiin ja siinä myös onnistuimme =)! Olin ilmoittanut Nalan kahdelle agilityradalle ja jo heti ensimmäisen radan myötä saimme tavoitteemme toteutumaan.

Tuomarina kisoissa oli Eija Berglund. B-rata ei ollut mitenkään kauhean vaikea, mutta pari hankalampaa kohtaa rata kuitenkin sisälsi. Oma keskittyminen rataan ja ohjaukseen oli mitä loistavinta! Osasin ohjata Nalaa niin miten olin rataantutustumisessa suunnitellutkin =). Ja kaiken kukkuraksi olen itseeni tyytyväinen siitä, etten jännittänyt näitäkään kisoja lainkaan =)!

B-rataan oli osallistunut 25 koirakkoa ja yhdeksän niistä teki 0-radan :o! Niinpä jäimme sitten oman suorituksen jälkeen jännittämään riittääkö aikamme kolmen parhaan joukkoon. Kävin jäähdyttelemässä Nalaa suorituksen jälkeen ja sitten kovalla kiireellä takaisin kisapaikalle katsomaan tulostaulua ja lopullista sijoitusta. Olimme sijoittuneet vasta viidenneksi ja samalla unohdin jo haaveet luokkanoususta. Meille oli kuitenkin merkitty SERTI perään ja olin vähän ihmeissäni siitä. Ajattelin, että toimitsijat olivat sen vahingossa siihen laittaneet. Sitten asian oikeaa laitaa tarkistamaan, niin selvisi, että jos koirakoita on 25 tai enemmän, niin luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksen voi saada enintään viisi parasta koiraa. HUOH! Siis koiria oli juuri ja juuri se 25 ja Nalan kanssa sijoituttiin viidenneksi! Olipas meillä onni! Nalalla oli kyllä vauhtia Nalaksi radalla. Ihanneaika oli 48 sekuntia ja Nalan suoritusaika oli 41,89 sekuntia, eli ihanneajan alitusta tuli -6,11 sekkaa. Ensimmäiseksi tulleella koirakolla oli -10,11 sekkaa ihanneajan alitusta, että 4 sekunnin häviö voittajalle ei ollut paha häviö. Että siihen verraten äitin pieni Töppöjalka oli oikein nopea töppöjalka ;). Seuraavat agilitykisat meillä onkin jo tulevana viikonloppuna Oulussa. Sitten tälle vuodelle käydään kisaamassa vielä 7.11 Kainuun Piirinmestaruuskisat Kajaanissa ja siinäpä ne kisailut taitaa meillä tälle vuodelle ollakin agilityn saralta…

Tällä hetkellä Nala on matkustamassa kohti Ruotsia Jarin kanssa. Matkaseurakseen he ovat saaneet Antin ja retku uros Elmon. Neljän päivän mittainen reissu on varmasti Nalalle mitä mieluisin, koska tänä syksynä mehtälinnun mehtuu oli sen verran rajoitettu Suomussalmella, että kovin monena viikonloppuna Nala ei päässyt tosi toimiin…Joten siellä hän pääsee taas siihen ikiomaan elementtiinsä =)!

30.8 sunnuntaina Jari ja Nala suuntasivat Hyrynsalmelle metsäkokeeseen. Koe oli siis Nalan ensimmäinen (kuin myös Jarin) voittajaluokan koe. Kokeen lopputulos oli vallan mainio vaikkakin väliin mahtui pientä harmin aihettakin nimittäin kuuminta kohtaa koetta Jarin aseeseen tuli jokin “oikosulku”, eikä se lauennut :-O! Onneksi tilanteet eivät loppuneet siihen ja koe saatiin kunnialla vietyä loppuun asti Jarin ja Nalan osalta. Kokeesta Nala sai tulokseksi VOI-1:sen 82 pisteellä! Hakuaikaa Nalalla oli 130 minuuttia. Ei hassummin ensikertalaisilta ;). Ja kuin kruununa kaiken päälle Nalasta tuli Kainuun piirinmestari. Voi sitä ilon ja onnen tunnetta mikä minulla oli, kun kuulin miten koe oli mennyt =). Mutta eivät Jarinkaan tunteet mahtaneet olla kovin “pakkasen puolelle” ;). Tuomarina kokeessa voittajaluokan koirille, joita oli yhteensä neljä, toimi Olavi Sirviö. Tuomarin eräkertomus menee näin:

“Hyvin jaksava koira, jonka kulussa ei näkynyt paljoa väsymisen merkkejä. Tänään ei virheitä maastossa tullut, kuvio oli hyvä ja maasto peittyi yläpäisellä haulla hyvin. Saa tänään kolme seisontaa riistalle, josta yksi menetettiin asevian takia. Kaksi tiedotusta ja seisontaan johtavaa tilannetta, josta toinen menetettiin em. tilanteen vuoksi. Ensi RT:ssa ei saatu etenemistä, mutta kolmannessa vapautunut eteneminen teerelle ja rauhallisesti paikallaan ammuttaessa. Nouto kylmällä linnulla moitteeton. ONNEA VOI-1 palkinnosta ja Piirinmestaruudesta.”

Tästä on kyllä hyvä jatkaa eteenpäin ja katsoa mitä syksyn kokeet vielä tuovat tullessaan ;). Nähtäväksi jää, osallistuuko Jari ja Nala tänä vuonna Riistakoiraan, siihen kun nyt mahdollisuus olisi…

13.8 oli Kajaanissa agilitykisat ja mehän Nalan kanssa (tai ainakin minä olin, Nalan tuntemuksista ei niin tietoa) olimme menossa sinne pää kolmentena jalkana. Tuomarina oli Jarmo Jämsä. Tarkoitus oli nostaa Nala kolmosiin, mutta kuinkas kävikään… Eli nousua ei saatu aikaiseksi vain ja ainoastaan yhden töppäyksen tähden; Nala puotti heti alkusuoralla kolmannen hyppyesteen riman! Muita ongelmia radalla ei ollut ja vauhtiakin oli riittämiin. No kuitenkin meno oli sen verran mallikasta, että saimme silti voiton vietyä kotiin :)! Itse pystyin keskittymään suoritukseen todella hyvin ja mikä parasta, minua ei jännittänyt kisa laisinkaan! Mutta tämä yksi riman tipahtaminen jäi kyllä niin pahasti hampaan koloon kaivertamaan, että melkein yöunetkin parilta yöltä olen menettänyt… Tuli polttelisi nyt kyllä niin kovasti uusiin kisoihin, mutta turha toivo ajatella niitä ennen kuin tuleva metsästyskausi on ohi, joten sitä odotellessa… Kuvia kisoista laitan myöhemmin ja videonkin lisään, jos osaan =)!

Ja sitten 15.8 oli vuorossa vesityökoe Kuusamossa. Tuomarina oli Raija Naumanen. Vesityö meni oikein mallikkaasti niin kuin yleensä (edellisessä kokeessa juoksut sekoittivat pakan totaalisesti! :/) ja saaliina siitä täydet pisteet :)! Jälkityö ei sujunut niin hyvin miten odotettiin sujuvan eli sieltä vain kolme pistettä (viimeiset treenikerrat ennen koetta olivat niin ihanteellista katsottavaa, että…) No koirathan eivät ole koneita ja joskus sattuu töppäyksiä niin treeneissä kuin kokeissakin. Jälkityössä Nala oikaisi ekan mutkan (-1 piste), mutta loppu jälki meni ihan hyvin. Ja luovutuksessa Nala pudotti kerran (!) (-1 piste), mutta otti käskystä uudelleen suuhun.Tuo pudottaminen oli kyllä Nalan uusin tempaisu, koska sitä neiti ei ole enää herran aikoihin harrastanut. Mutta onpahan nyt syksyn kokeisiin kerettäny jo kuitenkin 16 pistettä ja siihen ollaan “ihan” tyytyväisiä, mutta kyllä se vähän jää kaivertamaan, koska tietää että koira pystyisi parempaankin.

Ompas kyllä mukava kirjoitella nyt näin “tiheään” tahtiin kuulumisia, mutta pitäähän niistä kirjoitellakin ja varsinkin kun on näin mukavia kertomisia. Viime viikonloppuna matkasimme Nalan kanssa Ruotsin Piteåån KV näyttelyyn. Mukavalla reissulla oli mukana myös Nalan isä Jarlein Milou eli Milo ja Milon omistajat Teija ja Pasi. Lauantaina ajelimme Luleåån, missä yövyimme ja siitä sitten sunnuntaina jatkoimme matkaa itse näyttelypaikalle.

Tuomarina bretoneilla oli saksalainen Eberhardt Jochen H. Bretoneita oli näyttelyssä yhdeksän. Nala sai 1/1, Ck ja Cacib eli hän oli PN1 ollen sertifikaatin arvoinen ja saaden sen “ratkaisevan” Cacibin, jonka myötä Nala on CIB (vahvistusta vaille). Nalan isä sai 1/1, Ck, Cert ja Cacib. Milosta tuli siis Ruotsin muotovalio! Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi Nalan ja Milo oli VSP. Kyllä meillä matkalaisilla oli onnen päivä! Koiratkin olivat varmasti yhtä mielissään kuin omistajat ;). Reissusta voi kyllä sanoa, että saatiin se mitä lähdettiin hakemaan :).

Kävimme 27.6 Jällivaarassa Ruotsissa koiranäyttelyssä ja mukavia tuliaisiahan me sieltä saimme, nimittäin Nalasta tuli Ruotsin ja Pohjoismaiden muotovalio! =) Näyttelyyn oli ilmoitettu kuusi bretonia. Viisi Ruotsista ja yksi Suomesta. Kaikki bretonit olivat ilmoitettu käyttöluokkaan, koska Ruotsissa pätee myös sääntö, että SERTit jaetaan käyttökoirille vain käyttöluokassa.Tuomarina toimi Bo Wallin vaikka alunperin tuomariksi oli merkitty Ann Carlström. Narttuja oli viisi kappaletta ja Nala raivasi tiensä niistä toiseksi. Nartuista neljä sai ykkösen ja CK:n eri sertifikaatin arvoisen tuomari antoi PN1:lle ja Nalalle. Yhden asian huomasin muista nartuista, että ne olivat paljon kookkaampia kuin Nala. Nala oli kaikista pienin ja kun tuomari mittasi Nalan, niin kerkesin jo säikähtää, että mittasiko se Nalan liian pieneksi, koska se meni heti katsomaan papereista onko Nala riittävän korkea…Nalan säkä oli 48cm, niin muut nartut olivat varmasti koon ylärajoilla! Tässä arvostelu Suomeksi:

“Kaunis pää ja erinomainen runko. Tummat silmät. Erinomainen kaula, ylälinja, keskikroppa ja –*. Erinomaiset liikkeet. Todella hyvät tassut. Erinomainen karva. Hyvin puhutteleva ja mukava.”

Arvostelu oli kaikinpuolin hyvä. Ja Nala kyllä esiintyi oikein kauniisti, mikä on kylläkin Jarin ansiota. Minun kanssa Nala ei enää ala kehässä oikein millekään, koska jännitän itse tilannetta liikaa… Mutta onneksi poikaystävät on keksitty ;)! Nyt Nalan tittelirivi on kasvanut jo ihan mukavasti, mutta jotain siitä kuitenkin puuttuu ;)…

(*en saanut arvostelusta selvää).

Kävimme Nalan kanssa viime viikonloppuna näyttelyssä Norjassa, Harstadissa. Lähdimme perjantaina 17.4 puoli yhdeksän aikaan illalla Rovaniemeltä SuKoKa:n järjestämän bussimatkan kyytiin. Yön yli matkustimme bussissa saapuen aamulla näyttelypaikalle.

Näyttelyyn oli ilmoitettu neljä bretonia ja tuomarina oli Maissen-Jarisch Heliane Itävallasta. Tyhjin käsin ei meillä Nalan kanssa tarvinnut lähteä pois, koska Nala oli PN2 saaden SERTin ja tullen samalla Norjan muotovalioksi. CACIB jäi vielä odottamaan, koska se jäi PN1. Melkein näytti jo siltä, että serti jäi saamatta, koska kehässä toimitsijoilla tuli melkoinen sekaannus ja he antoivat sekä sertin että cacibin PN1. PN1 oli siis avoimenluokan koira ja Norjassa sertit jaetaan käyttökoirille vain käyttöluokassa. Näyttelypäivän loppupuolella saimme asian selväksi, mutta iso työ siinä oli!

Lauantai-ilta ja sunnuntai menivät suurimmaksi osaksi hotellilla ollessa. Lähdimme takaisin kohti Suomea sunnuntaina noin kello 17. Matka taittui erittäin hitaasti tuulisen ja epävakaan sään takia. Jäimme neljäksi tunniksi Norjaan “jumiinkin”, koska tulli ja portit olivat suljettu… Maanantaina kuitenkin olimme noin kymmenen aikoihin takaisin Rovaniemellä mistä minun ja Nalan matka taittui pika pikaa kotia. Kyllä reissussa on mukava käydä, mutta vielä mukavampaa on päästä kotiin :).

Kävimme Nalan kanssa 13.4 Siilinjärvellä tottelevaisuuskokeessa ja saldoksi tuli AVO 1, 180 pistettä ja TK2-koulutustunnus. Sijoituimme jaetulle kakkossijalle kuuden koirakon joukosta. Jännitykseni, mikä minua usein vaivaa, sain pidettyä kuitenkin suht hyvin aisoissa ja koiran työskentely oli sen mukaista =). Liikkeiden välissä muistin kehua Nalaa, että meno pysyisi loppuun astikin skarppina. Loppupuolella koetta kuitenkin jännitykseni hieman lisääntyi, koska huomasin kuinka hyvin olivat liikkeet siihen asti sujuneet, joten paineita tuli…Se näkyi mm. siitä, että äänenkäyttöni voimistui loppu liikkeissä, mutta onneksi siitä huolimatta selvisimme “kuivalle maalle”.

Paikalla makaaminen 8. Nala nousi vasta toiselle käskyllä perusasentoon, koska katseli kehän ulkopuolelle eikä ollut “kuulolla”.

Seuraaminen taluttimetta 9. Alussa seuraaminen oli vähän väljää, mutta parani loppua kohden. Perusasennot näpäkät ja suorat.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. Tätä liikettä pelkäsin, koska kahdessa edellisemmässä kokeessa Nala on jäänyt vain seisomaan. Mutta nyt tämä liike tuli taas kuin apteekin hyllyltä =).

Luoksetulo 8. Vauhdikas luoksetulo, mutta vähän väljä pysäytys.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10. Seisominen on seisojalle helppoa ;). Heh.

Noutaminen 9,5. Perusasento jäi aavistuksen vinoksi.

Kauko-ohjaus 9. Nousi istumaan vasta toisella käskyllä. Loppu sujui rutiinilla.

Estehyppy 10. Nappi suoritus.

Kokonaisvaikutus 8. Tämän päivän työskentely näytti tuomarin mielestä tältä.

Nyt olen sitten helpottunut ettei enää tarvitse avoimen luokan kokeissa rampata. Ja olen tyytyväinen kokeeseen myös siltä osin, ettei yhdestäkään liikkeestä tullut nyt nollaa. Nyt sitten suunnataan katse kohti voittajaluokkaa ja toivotaan, että päästäisiin jo tämän vuoden puolella starttaamaan siinä. Mutta aika näyttää mitä tuleman pitää…

Perjantai-iltana suunnattiin Nalan kanssa kohti Kuopiota. Olimme yötä serkkujeni luona ja sieltä olikin sitten lauantaina helppo jatkaa kohti Pieksämäkeä. Pieksämäelle saavuin yhden maissa ja avoimen luokan kokeen oli tarkoitus alkaa kello kahdelta, mutta harmiksemme koe oli tunnin aikataulua jäljessä. Kävimme Nalan kanssa siinä välissä lenkillä ja kolmeksi saavuimme takaisin paikalla makaamiseen mistä saimmekin arvosanaksi 10. Paikalla makaamisen jälkeen meillä olikin sitten “pieni” parin tunnin breikki ennen kuin pääsimme viimeisenä koirakkona kehään. Tuomarina meillä oli Markku Mäntynen.

Seuraaminen taluttimetta 8,5. Alussa neiti vähän pälyili ympärilleen, mutta ensimmäisen pysähdyksen jälkeen muisti kontaktin ja loppu sujuikin hyvin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0. Jiihaa! Jostainhan meillä pitää aina saada se nolla…Harmitti kyllä hiukan, koska normaalisti juuri jättävät liikkeet ovat olleet kympin liikkeitä. Annoin Nalalle jättäessä hyvin epätavallisesti, painostavasti ja jäykästi “maahan” -käskyn, jonka seurauksena Nala meni maahan, mutta nousi heti istumaan ja oli katsonut hämmästyneesti minun perään. Palatessa koiran luo Nala tosiaan näytti hieman hämmentyneeltä, että miksi äiti noin vihainen on mulle vaikka tosiasissa kehossani vieraillut jännitys-niminen kaveri pisti minut karjumaan koiralle.

Luoksetulo 9. Vauhdikas luoksetulo ja nätti pysähdys.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9. Mielestäni ei mitään moittimista tässäkään liikkeessä, mutta en tiedä mistä se yksi piste on karsittu pois.

Noutaminen 9. Tämä liike myös jäi mietityttämään minne se pojo hävisi.

Kauko-ohjaus 10. Nättiä työtä. Asennon vaihdokset sujuivat kuten normaalisti Nalalta.

Estehyppy 10. Piece of cake.

Kokonaisvaikutus 8. Tästä olin hieman hölmistynyt. Normaalisti kokonaisvaikutus on ollut 9 tai 10.

Lopullinen pistemäärä 168/200 ja sijoituimme kuudensiksi. Loppujen lopuksi olen ihan tyytäväinen kokonaisuutta ajatellen, mutta ainahan voi parantaa… Jos maahanmeno olisi mennyt nappiin, olisi pisteet tietenkin makeammat, joten niitä odotellessa ;). Seuraava ja toivottavasti viimeinen avoimen luokan tottelevaisuuskoe olisi tarkoitus käydä 28.2 Oulussa, toivotaan että meillekin riittäisi paikka.